Kukkia etsimässä (osa 1)
Lastemme koulun vieressä on vanha mansardikattoinen talo, jonka puutarha on kesällä jotain uskomatonta! Vanha mummo esiliina vyötäisille sidottuna hoiti kuolemaansa asti puutarhaa suurella rakkaudella. Joka kerta ohi mennessämme huokailimme vain sen uskomatonta runsautta ja villiä meininkiä. Tänään aamusella kävin neiti U:n kanssa kurkistamassa tähän "salaiseen puutarhaan". Parhaillaan olivat kauniit krookukset ja sinililjat kukassaan käkkyrästen omenapuiden ja ruusupuskien katveessa. Kun mummo on kerran näidenkin kukkien siemenet kylvänyt, jatkavat ne eloaan, vaikka mummo on siirtynyt jo ajan rajan tuolle puolen. Se on minusta jotenkin liikuttavaa.
Se on myös hurjan lohdullista. Että mummosta jää kukat muistoksi.
VastaaPoistaKiitos postista! Täydelliset värit!
Niin. Lohdullista. Sanoit sen osuvammin.
PoistaOle hyvä! Kiva jos värit miellyttivät. Pastelli voimauttaa näin keväällä, eikö!?
Kyllä!
PoistaKiva hattu U:lla! :)
VastaaPoistaJoo, löytö vanhain tavarain liikkeestä Uudestakapupungista. :)
VastaaPoistaKivoja kuvia :)
VastaaPoistaKiva kuulla! :)
PoistaIhania kuvia. Houkuttelee itseäkin tarttumaan taas kameraan. Kiitos inspiraatiosta!
VastaaPoistaKiitos. Tulepa tänne etelään. Voitais käydä kuvaamassa jossain yhdessä!
VastaaPoista