perjantai 16. toukokuuta 2014


Multaa sormissa




Mies kutsui minua multasormeksi. Olen siitä kovin otettu, sillä olen ajatellut olevani vain sisustajaihminen enkä mikään puutarhuri. Kuitenkin, tämä ihana lämmin toukokuu on saanut minut vallan höppänäksi; voisin asua päivät ulkona ja suunnitella uusia kukkapenkkejä. Myös ihan fyysinen työ mullan levityksineen ja kivien roudaamisineen on yllättävän mukavaa. Päivän päätteeksi tekee eetvarttia köllähtää selkä ja kädet pakottavina punkan pohjalle.

Haasteensa asettaa se, kun on uusi piha ja kaikki pitää luoda alusta alkaen itse. Olemme asustaneet tällä tontilla nyt viitisen vuotta. Pari kesää meni siivotessa ja pengertäessä kallioista rinnettä pihan malliin. Seuraavaksi stutimme hedelmäpuut, marjapensaita, sekä runsaasti ruusuja. Rakastan ruusuja ja voisin hautautua niihin, mutta haastavaa on niitä kasvattaa kallioisella tontilla. Pakkanenkin teki viime talvena kiusaa, mutta sieltä köynnösruusutkin vain urheasti pukkaavat uutta versoa. Nurmikolle tämä kesä on toinen ja nyt on kukkien vuoro. Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mielessä perennapenkit kukkasineen.

Neiti U halusi auttaa istuttamisessa. Kuvissa näkyvään penkkiin istutimme särkyneitä sydämiä, patjarikkoa sekä lehtosalviaa. Kokeillaan ja katsotaan, miten pärjäävät tämän maailman melskeessä!



8 kommenttia:

  1. Tielläpä on tosiaan täytynyt tehdä piha kaikkineen alusta. Lehtosalviaa mäkin olen miettinyt, onkohan sen ihan yleisesti saatavissa puutarhaliikkeissä vai oletko siemenistä itse kasvattanut? en ole vielä etsiskellyt ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plantagenista löysin salviat. :) Viherlassilasta muut kukat. Rakkautta ensi silmäyksellä -tyyliin. Onko sulla jotain lempikukkaa? Miten kovaksi multasormeksi tunnustaudut?! ;)

      Poista
    2. Multaa sormissa...Tulee mieleen, kun olin kesätöissä Islannissa ja istutimme kaalia pellolle. Siellä oli multaa silmissä ja opettelimme sanomaan sen myös islanniksi.

      Tykkäisin kans puutarhatöistä. Ollapa puutarha!

      PItää tulla ihailemaan teidän puutarhaa joskus.

      Poista
    3. Ja eikö vain, että ihanat muistot kaalimaalta! :) On se vaan niin terapeuttista, sisäsyntyistä tuo mullassa möyriminen. Onko sulla parveketta siinä nykyisessä? Siihenkin vois loihtia yhtä sun toista. Tule käymään, ja ideoimaan! Meillä on vasta alkutekijöissään tuo puutarha. Ihana pyörittää päässä kaikkia ideoita. Osan sitten ehkä toteuttaakin.

      Poista
    4. Nimenomaan mukavat muistot niistä kaalinistutuksista. Oli mukava olla auringon alla ja tehdä jotain kunnon työtä, kuten kasvattaa ruokaa. Parvekkeellani on ollut parina vuonna ruusuja, mutta eivät tahdo kestää paahteessa. Pelargonioita oli viime kesänä. Parveke on niin pieni, että ei sinne mahdu mitään isoa ruukkua esim.

      Poista
    5. Onneksi jo pienestä määrästä kukkasia saa paljon iloa!

      Poista
  2. Nuo patjarikon kukat kestävät myös hyvin maljakossa, meillä on pari eri lajiketta. Minä suosin pihalla sellaisia, joita saa sisälle maljakkoon, ehkä jonkun mielestä hassua, mutta ei niitä siellä pihalla näe samalla tavalla, kuin villisti yhdisteltynä kimppuna. Annan myös kyläilijöille kimpun matkaan, jos vaan on jotakin kukkivaa pihalla.

    Muutoin puutarhafilosofiamme on unohdus ja erehdys, mutta ainakin se opettaa, paremmin kuin yksikään kaikkitietävä neuvoja. Herra Puukenkä on vielä hirveämpi pihamyyrä, minä vain sellainen kukkaistyttö, jonka mielestä vihannekset ostetaan kaupasta ja kukkia nuuskitaan hengittämällä koko keuhkollinen tuoksuvaa ilmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän puutarha kuulostaa ihan "Salaiselta puutarhalta". :) Jotain villiä ja runsasta olisi itselläkin haaveissa. Ja että aina vois jonkun kukkasen maljakkoon taittaa... Juuri ystävän kanssa puhuimme, että puutarhan hoito on koko elämän kestävä oppikoulu. Aina tulee riittämään haasteita ja uusia asioita. Siksi se onkin niin ihanaa! Minä vasta tämän oppikoulun ensimmäisellä luokalla, mutta kova halu on oppia lisää, pariskunta yrityksen ja erehdyksen rinnalla tiiviisti kulkien.

      Poista