tiistai 4. maaliskuuta 2014




                                                                       Kotimme sydän
                                          


Arvaatte ehkä, miksi en ole päästänyt teitä kurkistamaan tähän osaan taloa. Keittiömme on kovin harvoin tiptop. Tänään, pienen tovin, kuopuksen nukkuessa pitkiä päiväuniaan ja kahden isomman leikkiessä sopuisasti keskenään, keskityin siivoamaan ja kuvailemaan.

Asumme tässä kodissa kuudetta vuotta. Rakensimme talon itse pitkästä tavarasta, mies pääurakoijana, minä hanslankarina. :) Tykkään vanhantyylisestä, retrosta, tummistakin sävyistä, nyt on tietysti muodin mukana tulleet pastellisävyt minunkin maailmaani -siitä esimerkkinä keittiön pönttöuuni, jonka sain viime kesänä maalattua, pitkään sävyä mietittyäni. Ehti se totta puhuen käydä vaaleanpunaisenakin, mutta se vain oli jotenkin liikaa... Mintustakin oli paljon sävyjä pähkäiltävänä, niistä sitten päädyin tähän, ja tähän on nyt myös sitten tyytyminen... Ihan kiva, kaikista sisäisistä kitinöistäni huolimatta...

Keittiön kaapit meille teki taitava puuseppäystävämme Aapo Korhonen. Tapetti on Marickenilta, en vain muista malliston nimeä. Moni ehkä miettii, kuinka uskaltaa laittaa noin räväkkää tapettia, mutta voin omasta puolestani sanoa, etten ole kyllästynyt vielä, ja tykkään tapetista senkin tähden, että se menee kivasti yksiin ympäröivän luonnon kanssa. Lamput olen ostanut Vihannolta.

Tässäpä tämä, kotimme sydän ja keskus, johon unohdumme usein vieraidenkin kanssa rupattelemaan pitkälle iltaan. TERVETULOA uudet ja vanhat tuttavat! Meilta saa aina vähintään Euro shopperin pullia kahvin kera..! :)


6 kommenttia:

  1. Voi luoja, huokaan vain, miten taas syyhyäisinkään päästä teille kameran kanssa temmeltämään. Teillä on upeat puitteet siellä.

    VastaaPoista
  2. Voi Ilona! Ehkä sun tarvii sitten tulla... :) Kun käyt Turussa päin, pistäydy kylässä. Haluaisinkin nähdä meidän kotia sun valokuvasilmän vinkkelistä!

    VastaaPoista
  3. Ihana,kerrassaan kodikas.:) Ei ihme,että vieraatkin viihtyvät. Käy kyllä olohuoneestakin. Onko nuo ylemmät keittiönkaapit aika korkealla?

    VastaaPoista
  4. Kaunis kiitos! :) Meillä aula erottaa keittiön ja olohuoneen toisistaan. Etenkin silloin, jos käy lapsiperhe kylässä, syöttelemme alkuun lapset leikkeihinsä ja jatkamme sitten aikuisten kesken kahvittelua ja jutustelua. Aina emme tosiaan ehdi olohuoneen puolelle. ;) Yläkaapit on aika korkealla, en halunnut niitä ihan alhaalta lähtemään, ja sitten ne tosiaan jatkuu aika ylös asti. (huonekorkeus 3m) Ylemmissä hyllyissä säilytän sellaista, mitä ei useinkaan tarvi, sinne sitten kyllä keittiöjakkaralta yltää tarvittaessa. :)

    VastaaPoista
  5. Huokailen vain. Niin kaunista. Teillähän pitäisi olla sellaiset vanhat kunnon kirjastotikapuut, niillä vois kiipeillä yläkaappiin. Ehkä sellaiset pönttöuunin väriset. Se olen sitten minä, joka pomppaa Ilonan kameralaukusta esiin, kun Ilona tulee käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Ilonan kanssa! ;) Joo, just sellaisia kirjastotikapuita on vuosikausia etsiskelty, mutta ei tuu kovin usein vastaan. Sopuhintaan kun joskus jostain saisi...

      Poista